Jokunen päivä sitten demosin asiakkaan edustajalle proof-of-concept -tasoisen testiautomaatio-kyhäelmän, jonka olin parissa viikossa räpeltänyt kasaan. Nimenomaan räpeltänyt, mutta palataan tähän tuonnempana. Ennen demoa kävin nopeasti läpi, mistä Robot Frameworkissa on kyse ja näytin jopa koodinpätkät, joiden pohjalta automatiikka klikkailee selaimen linkkejä ja täyttää lomakkeita. Heppu osti kyhäelmäni, joten jotain olin selvästi onnistunut saavuttamaan. Kaverin ensikommentti pisti kuitenkin miettimään omaa taustaa, urapolkua ja sitä miten nyt toista kuukautta on elämänsä ensimmäistä kertaa konsultti. Se kommentti oli jotakuinkin seuraava: “Koodausta löytyy nykyään kaikkialta. Jopa testaajilta vaaditaan koodausosaamista”. Tämähän on täysin totta.
Aasinsilta tästä ammatinvalintakysymyksiin on kenties hieman ontuva, mutta yritetään rakentaa sitä kasaan. Lapsena minusta piti tulla junarata. Ei veturinkuljettaja, eikä konduktööri, vaan nimenomaan junarata. Vuosien saatossa urasuunnitelmat saivat hieman järkiperäisempiä piirteitä ja usean yhteensattumuksen seurauksena minusta tuli insinööri vaikka en epäkäytännölliseen perttiperusinsinööri-muottiin suostunutkaan. Arvostin jo silloin luovuutta ja nuoren miehen näkemykseni oli se, että tässä harvinaisen epäluovassa ammatissa ainoa luova osuus löytyy koodauksesta. Kävin C-kielen ja olio-ohjelmoinnin kurssit sekä täysin järjenvastaisen Assembler-ohjelmointikurssin. Nuoruuden innolla otin omatoimisesti haltuun Perlin sekä Shell-skriptit. Opin perusteet ja ensimmäinen oikea työ insinöörinä oli luonnollisesta devaajan homma.
Kolme vuotta tein töitä devaajana ja opin lisää. Huomasin myös, että kaipaamaani luovuutta löytyy monesta muustakin työstä, joten puhtaasta devauksesta siirryin eteenpäin. Sen kolmen vuoden aikana oppimiani asioita olen kuitenkin kantanut mukanani kaikki nämä vuodet. Tavallaan ohjelmoinnin ymmärtäminen on auttanut minua kaikessa, mistä milloinkin olen palkkani nostanut. Testaajana tiesin, kuinka järjestelmä rakentui if/else, while ynnä muista lausekkeista ja kuinka alustamattomat muuttujat voivat saada järjestelmän toimimaan väärin. Yksinkertaistettuna devauskokemukseni auttoi löytämään bugeja, sekä ymmärtämään miksi pienetkin muutokset saattoi rikkoa jotain muuta.
Projekti- ja palvelupäällikkönä työskennellessä koodausymmärrys auttoi minua lisäämään buffereita työmääräarvioihin, koska kaikkien koodilausekkeiden saaminen oikeaan jiiriin saattaa olla hankalaa ja viedä ennakoitua enemmän. Nyt hiljattain kiinnostuin Robot Frameworkista. Koodia en ole viimeiseen kahteenkymmeneen vuoteen vääntänyt, mutta kelkkaan hyppääminen oli lopulta yllättävän helppoa. Tästä kiitos Robot Frameworkin hyvin yksinkertaistetun lähestymistavan. Kahden tunnin lyhyt läpikäynti kollegan kanssa herätti keski-ikäisen insinöörin sisällä asuvan nuoren ja nälkäisen devaajan henkiin. Loput vastaukset löytyi googlesta ja se demo, jonka asiakkaalle esittelin, oli loppujen lopuksi sangen helppo rakentaa kasaan. Ilman koodaustaustaa, olisin varmasti saanut demon yhtä lailla tehtyä, mutta kyllä niiden if/else -lausekkeiden ymmärtäminen helpottaa elämää. Ohjelmointikielellä ei niinkään ole väliä, vaan sillä että tajuaa miten järjestelmiä rakennetaan.
Tästä päästäänkin siihen mistä lähdettiin eli siihen että koodausta löytyy kaikkialta. Digitalisoituneessa maailmassa tämä vain on näin. Kaikkien ei tarvitse olla guruja - aidolla ymmärryksellä pääsee hyvin liikkeelle ja uteliaisuus painaa kaasua lattiaan. Lapset ovat luontaisesti uteliaita ja siksi on äärimmäisen hyvä asia, että juuri heille järjestetään koodauskouluja. Lisäksi ohjelmointiosaamisen tärkeydestä puhutaan paljon, joka on hyvä asia, koska aina ei näin ole ollut.
Jos itse voisin vaikuttaa omaan menneisyyteeni, olisin ehkä jatkanut ensimmäisen Pascal-kirjan Hello World -esimerkistä omatoimisesti hieman pidemmälle. Yksi lapsuuden kaverini teki näin ja pian hän teki hienoja 3D-demoja Assemblerilla. Minä en teini-ikäisenä vaan nähnyt, että se Hello World pitää ensin ottaa haltuun. Omat vanhemmat eivät tienneet koodauksesta mitään ja koulussakin nähtiin tärkeämmäksi opetella ulkoa kymmenen käskyä ja Afrikan valtioiden pääkaupungit.
Motivaatio löytyi onneksi myöhemmin ja tässä sitä nyt ollaan. Jos lapsena oppii puoli-ilmaiseksi jotain hyödyllistä, ei mitenkään voi mennä metsään. Pay off tulee joka tapauksessa, mitä ikinä tuletkaan ammatiksesi tekemään. Erityisesti koska nykymaailmassa et voi missään yhteydessä välttyä teknologialta. Tämä on se maailma, missä elämme, joten ota siitä kaikki hyöty irti. Ubuntun saa vanhalle läppärille ilmaiseksi ja sen mukana saat kaiken, mitä tarvitset. Innosta ja uteliaisuudesta vastaat kuitenkin itse. Näillä eväillä.
Kirjoittajasta:
Henry Lunabba on keski-ikäinen tietotekniikan insinööri, keskinkertainen ex-koodaaja, sekä itsepäisen alaskanmalamuutin omistaja. Henry työskentelee Knowitilla Lead Consultant -roolissa, ja repusta löytyy parinkymmenen vuoden kokemus IT-alalta, erilaisista tehtävistä ja toimenkuvista. Lähes kaiken vapaa-ajan Henry uhraa musiikin alttarille. Mustan – tai vähintään harmaasävyisen – metallimusiikin levyarvioita, haastatteluja ynnä muita hänen kirjoittamia juttuja löytyy Imperiumi.net:stä.
