Ajatus tietokoneista oli olemassa jo pitkään ennen, kuin sellainen pystyttiin rakentamaan. Antiikin Kreikassa tunnettiin myytit Taloksesta: pronssista tehdystä miehestä, joka suojeli Kreetaa valloittajilta. Pronssinen mies siis suoritti automaattisesti tehtävää, joka oli ihmisille vaarallinen. Se oli kone, joka teki mitä käskettiin. Samoilta ajoilta on peräisin oleva legenda, Pandoran lipas on jäänyt elämään käsitteenä tähän päivään asti. Pandora oli keinotekoisesti luotu nainen, jolla oli ihmismäiset tunteet. Samat tunteet, jotka ajoivat hänet uteliaisuudesta avaamaan surullisen kuuluisan lippaansa.
Pandora oli keinotekoinen luomus, joka ajatteli itse. [1, 2] Talos ja Pandora olivat kuitenkin myyttejä, mikä erottaa ne tämän päivän koneista ja tekoälyistä. Vuonna 1843 Ada Lovelacen kääntämä ja täydentämä tutkimuspaperi “Analyyttisesta koneesta” ei kuitenkaan ollut myytti, vaikka hänen omana aikanaan ei ollut tarpeeksi tehokkaita koneita näitä ajatuksia hyödyntämään. Lovelacea nimitetään monesti ensimmäiseksi koodaajaksi. Hän visioi konetta, joka vaativien matemaattisten laskelmien lisäksi pystyisi käsittelemään nuotteja. [3]